Arttu Peltoniemi

  Triolipolska, eli Stadissa elävä tapa tanssia “kort etta” -polskaa Tämä blogi teksti perustuu käymiini keskusteluihin ja omiin muistoihini. Tekstin virheet ovat mahdollisia,  mutta tuskin suuria. Editoin tekstiä aina uuden tiedon saavutettua minut. Tekstin julkaisun tavoite on uuden tiedon löytäminen ja jakaminen. Helsingin kansantanssijoiden jameissa muusikot soittavat usein “triolipolskaa” tai “kort etta” -polskaa, jopa potpureina niin, että polska kääntyy hamboksi ja hambo kort ettaksi, ja siitä muusikot taittavat biisin hetkeksi valssiksi. Tämänkaltaisia nerouksia on soittanut ainakin JP Jyväsjärvi. Antti Savilampi on kertomansa mukaan oppinut “triolipolskaa” Magnus Samuelssonilta Oriveden tanssikurssilla 1980-90-luvun vaihteessa. Nimi triolipolska tulee juuri Samuelssonilta. Antti on sittemmin opettanut sitä esimerkiksi Sibelius-Akatemialla. Tanssille ominainen baunssi ei kuitenkaan synny triolista vaan polskarytmin lyhyestä ykkösestä eli “kort ettasta”. Triolipolska on...

Tanssijan o ma kokemus edellä Tanssijat jammailevat Kaustisen yössä. Kuva: Touko Hujanen Kansantanssit ovat Suomessa tansseja, joita on kerätty ja kirjoitettu muistiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Kansallisidentiteetin luomisen hengessä ne haluttiin valjastaa kuvastamaan jaloa suomalaista talonpoikaisuutta ja kansallisromanttista kuvastoa. Tähän otettiin mallia esimerkiksi ruotsalaisesta Philochoros-ryhmästä, jonka ohjelmisto oli osittain Ruotsin hovikoreografin käsialaa. Ympäristö, jossa kansa tanssi, oli Suomen alueella hyvin erilainen. Esimerksi pienissä pirteissä järjestettiin niin kutsuttuja nurkkatansseja, ja tanssia varten tallattiin tasaisiksi peltoja, tanhuoita. Nämä paikat eivät keränneet yleisöjä vaan toimijoita, jotka tanssivat ilokseen pelimannin hoitaessa “DJ:n” roolia tai esimerkiksi laulun tukemana. Ihmisten muuttaessa kyläyhteisöihin paritanssista tuli tavanomainen seurustelukulttuurin muoto. Aiempien perheyhteisöissä tanssittujen ryhmätanssien tapaan tämäk...

Kuisma ja mä (Arttu) heittää läpyt. Kuvannut Säde. Opetimme kesällä 2025 Reetta Kaisa Ileksen kanssa kurssin Kansantanssin kokonaisvaltainen ilmaisu . Ajatuksemme oli, että kansantanssin viitekehyksessä tanssijan rooli ei rajaudu vain liikkeen tuottamiseen vaan toimijuuteen kuuluu myös äänen aktiivinen tuotto. Tanssiessa voi tuottaa ääntä luontevasti laulamalla, lattiaa polkemalla ja erilaisilla kehorytmiikoilla.  Kurssin harjoitustilana toimi vanhan navetan yliset. Tällainen lautalattiatila oli todella miellyttävä jalan poljennoista aiheutuvan äänen tuoton näkökulmasta. Tanssijat tuottivat niin karjalaisen tanssin kuin polskan rytmit ensin pelkän kävelyn avulla. Jo syventyminen kävelyn avulla tuotettuun rytmiin johti improvisatoriseen ja vapautuneeseen tanssin kokemukseen. Kun kurssilla myöhemmin harjoitettiin äänen tuottoa, tanssijoiden kokemus syveni entisestään. Yksi osallistujista kommentoi myöhemmin omalla Facebook-tilillään: “Se mikä teki tästä kokonaisuudesta ihmeellisen, o...

Kulttuurin asettaminen tarvehierarkian huipulle ei vaikuta kovinkaan uskottavalta nykytiedon valossa. Samoin ei ole perusteltua leimata kulttuuria turhaksi luksukseksi, josta voisi leikata huomattavasti enemmän kuin muilta aloilta. Miksi sitten ajatellaan, että kulttuuri on "vain" luksusta? Yksi syy lienee vääristynyt käsitys tarvehierarkiasta, jossa selviytyminen asetetaan pyramidin alimmalle tasolle ja kaikki muu sen yläpuolelle (ks. Maslow’n tarvehierarkia ). Tämä hierarkia vaikuttaa ajatteluumme siitä, mikä on arvokasta, ja se on mielestäni taustalla ajatuksessa "kulttuuri on luksustuote". Maslow’n teoriassa pyramidin huipulla on itsensä toteuttamisen tarve, joka tarkoittaa omien kykyjen täysimittaista hyödyntämistä esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa. Pyramidissa ei kuitenkaan mainita leikkiä, vaikka monien tapaan ajattelen leikin kuuluvan itsensä toteuttamiseen. Leikki on jotain, mitä kaikki nisäkkäät (ja monet muut eläinlajit, ks. esimerkki ) harrastavat. E...

Ruuhitanssin estradi. Kuvan otti Katri Lassila Ruuhitanssista tehty kirjoitus ruuhitanssin taustalla on luettavissa täältä:  https://arttupeltoniemi.blogspot.com/2023/07/ruuhitanssin-taustalla.html Tämä postaus keskittyy enemmän esitykseen ja sen jälkitunnelmiin. Esityksen takana olevasta prosessista voi lukea ylle linkatusta blogitekstistä. Ruuhitanssi esitykset tapahtuivat 12 ja 13.8.2023 Vihdin Salmijärven kalliomaalauksella. Yleisö souti kalliomaalaukselle kirkkoveneellä ja katsoi esityksen veneestä. Lisäksi 14.8 esitin teoksen Katri Lassilan tuomalle kuvausryhmälle, ylen toimmittajille ja ääniarkkeologi Riitta Rainiolle. Riitta myös äänitti esityksen.  Ennen esitystä ehdin käydä ruuhella kalliomaalauskohteessa 2 kertaa. Vaikutuin suuresti kohteen akustiikasta. Ekalla kerralla tuli selväksi, että minun ja yleisön välillä pitää olla hieman etäisyyttä, jotta akustiika toimii optimaalisesti. Saavutetaan tilanne, jossa oma ääneni ja sen kaiku saavuttavat yleisön kiinnostavasti...

Ruuhitanssi on teos, jossa tanssija Arttu Peltoniemi (meitsi) yrittää lähestyä kivikautisen ihmisen tanssillista kokemusta mahdollisimman monesta näkökulmasta. Olen tehnyt aikaisemmin kolme esihistoriallisen ihmisen kokemusta käsittelevää tanssiteosta. Nyt Ruuhitanssi-teoksessa tanssin kalliomaalauskohteella kivikautisen mallin mukaan tehdyssä ruuhessa ja siperialaisten shamaanihautojen inspiroimassa asussa. Harjoituksista väsynyt tanssija lipumassa rantaan. Kivikauden tanssisoolo ja Kalliosta lihaksi -teos Vuonna 2020 tein soolon "Kivikauden tanssi", jossa käytin  tanssilliseksi tulkitsemaani kalliomaalauskuvastoa tanssin inspiraationa (Mun Oulu teki silloin prosessista artikkelin: https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/muinaistulien-ilta-kierikissa-tanssija-arttu-peltoniemi-kalliomaalausten-nahoissa ). Seuraavana vuonna tein samalla teemalla isomman teoksen tanssija Satu Rinnetmäen ja muusikko Keke Lammassaaren kanssa. Tällä kertaa teoksen nimi oli Kalliosta lihaksi ja se kä...