Arttu Peltoniemi

 Viime vuosina kansantanssikentällä on keskusteltu sukupuolen roolista tanssissa. Myös monille tanssin opettajille aihe on uusi. Itselleni aihe tuli vastaan ensimmäisen kerran 2012. Monet nuoret tanssinharrastajat kaipaavat opettajiltaan näkemystä tanssin sukupuolta käsitteleviin kysymyksiin. Samalla ollaan tultu tietoiseksi sukupuolen moninausuudesta sekä trans- ja intersukupuolisuudesta. En pyri tällä kirjoituksella kertomaan kellekkään kuinka tanssia tulisi opettaa, vaan kerään tähän blogitekstiin materiaalia, joka on auttanut minua kehittämään omaa ajatteluani. Toivon että lähivuosina pystyn muodostamaan pedagogisen näkemyksen, jonka osaan sanallistaa.  Mielestäni tärkein viimeaikoina julkaistu aihetta käsettelevä teksti on Emma Kantelisen opinnäytetyö: Kansantanssin harrastustoiminnan sukupuolittuneet käytänteet. Kantelisen suppea, mutta laadukas tutkimus tekee selväksi kenelle tahansa miksi aihe on tärkeä tanssin opetuksessa. Kansantanssin harrastustoiminnan sukupuoli

Sain tänä kesänä (2020) ilokseni Oulun kaupungilta pienen apurahan kivikauden tanssia käsittelevän soolo teoksen suunnittelua varten. Kirjoitin ajatuksiani kivikautisesta tanssista tanssiteoksen suunnittelutyön valmistuessa. Uskon ihminen olevan tanssiva olento Uskon tanssin olevan yhtä vanhaa kuin ihminen. Varhainen kalliomaalaustaide vaikuttaa esittävän tanssia eri puolilla planeettaa ajassa todella kauas ulottuen. Olen nyt alustavasti tutustunut tanssia esittävään kalliotaiteeseen Oulun kaupungin myöntämän pienen apurahan turvin ja työ on johtanut tämän esittämäni näkemyksen muodostamiseen, Vaikka tieteellisesti uskottava näkemys vaatisi valtavasti suuremman työn, kerron kuitenkin tässä blogitekstissä, mihin näkemykseni perustuu. Tanssia kuvataan kalliomaalauksissa kaikkialla ja monipuolisesti. Tanssin pedagogiikkaopintojeni kursseilla Oulun ammatikorkeakoulussa opin, että vanhimpia tuntemiamme tansseja ovat 1300-luvun ketjutanssit. Myöhemmin kehittyivät piiritanssit, kuviotanss