Kivikauden tanssin jäljillä

Sain tänä kesänä (2020) ilokseni Oulun kaupungilta pienen apurahan kivikauden tanssia käsittelevän soolo teoksen suunnittelua varten. Kirjoitin ajatuksiani kivikautisesta tanssista tanssiteoksen suunnittelutyön valmistuessa.

Uskon ihminen olevan tanssiva olento

Uskon tanssin olevan yhtä vanhaa kuin ihminen. Varhainen kalliomaalaustaide vaikuttaa esittävän tanssia eri puolilla planeettaa ajassa todella kauas ulottuen. Olen nyt alustavasti tutustunut tanssia esittävään kalliotaiteeseen Oulun kaupungin myöntämän pienen apurahan turvin ja työ on johtanut tämän esittämäni näkemyksen muodostamiseen, Vaikka tieteellisesti uskottava näkemys vaatisi valtavasti suuremman työn, kerron kuitenkin tässä blogitekstissä, mihin näkemykseni perustuu.

Tanssia kuvataan kalliomaalauksissa kaikkialla ja monipuolisesti. Tanssin pedagogiikkaopintojeni kursseilla Oulun ammatikorkeakoulussa opin, että vanhimpia tuntemiamme tansseja ovat 1300-luvun ketjutanssit. Myöhemmin kehittyivät piiritanssit, kuviotanssit, esittävä tanssi ja paritanssi.
Kivikautisessa kalliomaalaustaiteessa näemme kuitenkin käyttämieni lähteiden perusteella kaikkia versioita tanssista - sitä esitetään niin ryhmätanssina kuin solistisena ja paritanssina. Asut ja seremoniallinen tunnelma on usein läsnä. Solistisen tanssijan on lähteissä usein oletettu olevan shamaani. Alla voit katsoa videon, jolla arkeologi Sven Ousman kertoo tulkintansa melko tuoreesta kallioon maalatusta tanssista.

Nykyihminen haluaa määritellä kaiken ja kuvaammekin usein tanssia valtavalla määrällä käsitteitä. On esittvää, uskonnollista, kokemuksellista, sosiaalista, hoitavaa tanssia.... Kun katsomme kuvausta, jonka kivikauden ihminen on kallioon jättänyt, en kuitenkaan itse uskalla määritellä sitä tarkasti. On selvää, että omat uskomukseni ja ennakkokäsitykseni määrittävät ja muokkaavat tulkintojani melko vahvasti. Esitän tässä tekstissä kuitenkin alustavia pohdintojani käytettävissäni olevasta materiaalista.

(Kuvat kirjasta Tassili n'Ajjer. Kuva käytetty Leena Lehtisen luvalla.)

Kuvaaja Bokheni (Erkki Luoma-aho)

Tulkitsen viereistä kuvaa niin että, nainen ja mies tanssivat rinnakkain. Molemmat ovat juhlavasti koristeltuja. 

Esimerkiksi suomalaisissa kansantansseissa sottiisin, jenkan ja polskan moderneja versioita tanssitaan rinnakkain. Kuvan tanssijat eivät kuitenkaan pidä toisiaan käsistä kiinni.
Tanssijoiden vartaloissa näyttäisi olevan kehoissa vastakkaiset ristikierrot ja he orientoituvat samaan (meno?)suuntaan.

Kuvaaja Fadimata (Leena Lehtinen)

Kuvatekstin mukaan kuvassa raskaana oleva nainen tanssii vastakkain alastoman eläinnaamioisen miehen kanssa. 

Tanssijoiden kädet ovat toisistaan irti mutta tanssijat ovat kosketus etäisyydellä toisistaan. Kuvan tanssijat ovat orientoituneet toisiaan kohti ja ovat molemmat suureellisessa liikkeessä. Tämänkaltaista otteetonta vastakkaintanssia tapahtuu nykyään esimerkiksi yökerhoissa. Käden päässä tanssittavia tansseja ovat esimerkiksi useat swing tanssit.

(Molempien kuvien sukupuolitulkinnat ovat lähdetekstistä peräisin) 

Kuvaaja Oucha (Heikki Peltola)

Kuvassa on ääriviivoilla kuvattu tanssiva hahmo hyvin nykytanssillisessa asennossa. Shamaaniksikin tulkittu henkilö esiintyy kuvassa yksin. Tanssiva shamaani vaikuttaa olevan yleinen kuva-aihe kalliomaalauksissa ympäri maailmaa. Tässä linkki kuvaan aboriginaalitaiteesta, jossa tanssiva shamaani näyttäytyy meille 15000 vuoden takaa. (Shamaani)

Tähän vierelle valitsemani kuvan ihmishahmo vaikuttaisi olevan kierretyssä "flat back" -asennossa polvet koukussa katsoen kohti piirtäjäänsä. Arvelen päässä olevan naamion.
Hänestä lähtevät viivat kuvastava todennäköisesti vaatetta ja hänen kehoonsa on oletettavasti maalattu koristeista kuviota.

Tanssia kuvaavissa kuvissa on myös usein rummun kuva.

Mustavalkoiseksi selkeytetty kuva Saraakalliolta.
Kuvan omistaa ja on tehnyt Pekka Kivikäs.

Pekka Kivikäksen suomalaisia kalliomaalauksia käsittelevässä teoksessa Kalliomaalausten Kuvamaailma (1997) on hyvin yksipuolinen mutta tanssillinen ihmiskuvasto. Ihmiskuvasto on myös määrällisesti yleisin. Tanssillinen asento johon viittaan on koukkupolvinen ihmisen asento.
"Ihmisen koukkupolvet saattavat viitata esi-isiin (puhummehan yleisesti sukupolvista), mutta myös tanssiin ja shamanointiin. Ihmisen päähän maalatut sarvet (korvat) samaistavat hänet hirvisukuun, mutta voivat samalla olla merkki hänen välittäjäasemastaan shamaanina." (Kivikäs 1997: s30).  Koukkupolvinen ihmiskuva näyttäytyy minulle tanssina.

Kivikauden tanssin jäljillä

Oma liiketaustani on taistelulajeissa ja kansantanssissa. Olen rikastanut taustaani erilaisten tanssien treenaamisella ja tehnyt elämässäni myös paljon rakennusmiehen töitä. Tämän lisäksi olen myös harrastanut vähän vaeltamistakin. Kehoni tuskin kuitenkaan on samankaltainen kuin kivikauden ihmisen keho. Tämän elämän elänyt keho kuitenkin on se työkalu, jolla lähden tulkitsemaan kivikauden ihmisen kiveen tallentamaa liikettä. Otan tässä kuvassa saman asennon kuin tulkitsen kiveen olevan kuvitetun; kyseisessä asennossa voin varioida itseäni valtavasti, mutta kokonaisuus jää aika tyhjäksi. Tyhjäksi jää myös kuvasta toiseen liikkuminen, sillä kalliomaalaukset eivät esitä sarjakuvaa, vaan ovat tallentaneet tilanteen (???). Kehostani kuitenkin selvästi tuntuu joltain noissa asennoissa, niistä seuraa loogisia jatkumoita. Mitä keho haluaa jossain asennossa tehdä, miten siihen on luonteva mennä ja miten siitä on luonteva poistua on kehossani selvää. Kun seuraan näitä tunteita ja täydennän aukkoja kehoni osaamalla liikkeellä, syntyy kiinnostavaa ja ihanalta tuntuvaa tanssia.

Kaikki itse harjoittamani tanssilajit kytkeytyvät tavalla tai toisella kansallisvaltion kehitykseen sikäli, että  ne ovat olleet jollain tapaa osa joko agraarikulttuuria, teollista kulttuuria tai modernin liikekielen syntyä. Kun etsin kivikauden tanssia ja kivikauden liikettä, pyrin löytämään heimoyhteisössä elävien ihmisten liikettä. Olen ottanut avukseni aboriginaalien tanssit ja uusiseelantilaisten hakatanssin, sillä nämä kaksi hyvin erilaista tapaa tanssia tuntuvat täydentävän eräänlaisen aukon hahmotelmassani. Tärkeimmän musiikillisen vinkkini sain Nigeriasta; monissa kulttuureissa tanssille ei ole olemassa erillistä sanaa, vaan tanssia ja musiikkia kuvaa yksi ja sama sana. Musiikkitanssi on näissä kulttuureissa ihmisen olemiseen kuuluva ilmiö, jota ei voida erottaa erilliseksi osaksi, eikä myöskään erotella osikseen (musiikiksi ja tanssiksi, kuten länsimaissa). Esimerkiksi Nigerian ubakaloille sama sana merkitsee tanssia, rumpua ja leikkiä. (Anna Jussilan Pro Gradu s7)

Australian aboriginaalien kengurutanssi

Aboriginaalien tanssista käsitykseni on muodostunut vain videoiden katsomisen perusteella. En siis väitä sitä syvällisesti ymmärtäväni. Siitä kuitenkin poimin liikkeen rentouden, ihmisen tavan olla maagisen sujut itsensä kanssa, koristeellisuuden ja eläinten esittämisen. Erityisesti eläinten esittäminen näyttäytyy minulle todella virtuoottisena.

Haka-tanssijat

Hakatanssi on silmissäni väkevää. Siinä joukko ja yksilö näyttää voimansa vastustajalle, jolle tulee selväksi joukon olevan valmis kohtaamiseen. Hakatanssi on erityisen hieno ilmiö, koska se on löytänyt paikkansa myös nykyisessä kaupallisessa yhteiskunnassa ja on elinvoimainen osa Uuden-Seelannin kulttuuria tänäkin päivänä. Siitä löydän kehorytmiikkaa, ilmeikkyyttä, äänenkäyttöä ja väkivoimaa tulkintaani.

Kunnioitan näkemääni aboriginaalien tanssia ja hakatanssia syvästi ja toivon että niitä katsomalla oppimani esittäminen nähdään tämän kunnioituksen kautta. Tarkoitukseni ei ole esittää kumpaakan tanssia tai väittää ymmärtäväni niitä, vaan luoda omaa tulkintakehystä kalliomaalausten kuvien ympärille, johon nämä tanssit ovat suuri inspiraatio.

Esitys 
Kierikki ry osti minulta tähän pieneen työhön perustuvan soolo teoksen, jonka loin, ja esitin Muinaistulien illassa Kierikkikeskuksessa 22.8.2020

Estyksestä tuli myös juttu mun ouluun. :D

https://www.ouka.fi/oulu/munoulu/artikkeli/-/id/muinaistulien-ilta-kierikissa-tanssija-arttu-peltoniemi-kalliomaalausten-nahoissa

Esityksestä tehtiin uusittu versio kolmen hengen työryhmällä 2021 ja sitä esitettiin kierikin tapahtumissa Oulun kaupungin rahoituksella. Esitys sai ison osan palstaa myös rantapohjan muinais markkinoista kirjoittamassa jutussa.