Arttu Peltoniemi

Opinnäytetyössäni tein ikonografisen analyysin kansantanssikuvastosta selvittääkseni, miten kansantanssissa performoidaan sukupuolta. Olin motivoitunut tarkastelemaan kansantanssin sukupuolen performointia, sillä monet tuntemani ihmiset olivat kertoneet, että eivät koe sopivansa muottiin. Sukupuolen performatiivisuuden ajatus on peräisin Judith Butlerilta, jonka tiivistän ajatukseen, että sukupuolemme ei ole kehomme osia tai muotoja, vaan kehomme performatiivista käyttämistä. Ikonografisessa analyysissa tarkastelin ensisijaisesta 1900-luvun alun kansantanssi kuvastoa, mutta laajensin materiaalin saatavuuden vuoksi kuvastoa myös tähän päivään. Ikonografiasta poimittujen teemojen avulla tein teemoihin sopiville henkilöille haastattelun heidän somaesteettisestä kokemuksestaan tanssissa. Haastattelut olivat kolmiosaiset sisältäen ensin kolme eri tavoin roolitettua parissa tanssittavaa polskatanssia. Harjoiteltiin ja kokeiltiin päättämäni lennätys molemmissa rooleissa ja puhuttiin ennalta p

Aina on kaikenlaiset mulkut kaiken kivan kieltäneet. Polskatroikan Liekeissä-teos oli reaktio kansantanssikentällä tapahtuvaan äänekkääseen syrjintään ja homotteluun. Vuonna 2016 Folklandia-risteilyllä vanhat kusipäät ääneen homottelivat keskenään tanssivia miehiä. Kun kissa nostettiin pöydälle tapahtuman jälkeen Folklandian Facebook-ryhmässä, tulivat vanhat kusipääsedät kertomaan, että miesten ei tule tanssia keskenään, ei ainakaan kansantansseja. Ei ainakaan neitimäisesti ja provosoivasti. Mukana oli kaikkien aikojen värisuora, jossa kysyttiin ”mistä lapset sitten tietävät ovatko keskenään tanssivat heteroita tai homoja” ja muita klassikoita. Mieleeni painui erityisesti seuraava toteamus: ”Pohjanmaalla lentäsivät ulos” ja tähän vastauskommentti: ”Kyllä näin on”. Tämän edellä esitellyn ala-arvoisen paskan rinnalla esiin nousi valtavasti tanssin vapautta puolustavia ääniä, mutta internetissä voittaa se, joka huutaa koviten, ja lopulta ylläpito sulki ja siivosi keskustelun. Keskustelun

Turilaansydän by Sakari Saaristo. (kuva1) Kansanperinteen hankala historia alkaa jo keräys prosessista. Tulkitsen omasta historian lukemisestani käsin, että suuri osa kansanperinteen kerääjistä on ollut nationalistisesti motivoituneita. Heidän nationalistiset saavutuksensa ovat nostaneet osan heistä omassa peruskoulutuksessani pyhiksi miehiksi, jotka loivat Suomen. Ei ole olemassa vaihtoehtoista historiaa ja minä olenkin super onnellinen, että en ole tsaari Putin I:n alamainen. Minulla ei ole viisautta arvioida mikä prosessissa, joka on johtanut pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi tulemisessa, on ollut välttämätöntä ja mikä kirsikkaa kakun päällä. Ehkä Elias Lönnrot ansaitsee pyhän miehen paikkansa. Hän oli kuitenkin myös todellinen ihminen, jolla oli tavoitteet. Hän on tehnyt meille kansalliseepoksen kansallisen identiteetin rakentamiseksi. Olen myös lukenut useassa somepostauksessa mielipiteen, että Lönnrot varasti Kalevalan Vienan karjalasta. Hänen sanotaan siis olevan kansallisuus