Konservatiivinen esitys aktivismin keinona
 |
| Aina on kaikenlaiset mulkut kaiken kivan kieltäneet. |
Polskatroikan Liekeissä-teos oli reaktio kansantanssikentällä tapahtuvaan äänekkääseen syrjintään ja homotteluun.
Vuonna 2016 Folklandia-risteilyllä vanhat kusipäät ääneen homottelivat keskenään tanssivia miehiä. Kun kissa nostettiin pöydälle tapahtuman jälkeen Folklandian Facebook-ryhmässä, tulivat vanhat kusipääsedät kertomaan, että miesten ei tule tanssia keskenään, ei ainakaan kansantansseja. Ei ainakaan neitimäisesti ja provosoivasti. Mukana oli kaikkien aikojen värisuora, jossa kysyttiin ”mistä lapset sitten tietävät ovatko keskenään tanssivat heteroita tai homoja” ja muita klassikoita. Mieleeni painui erityisesti seuraava toteamus: ”Pohjanmaalla lentäsivät ulos” ja tähän vastauskommentti: ”Kyllä näin on”. Tämän edellä esitellyn ala-arvoisen paskan rinnalla esiin nousi valtavasti tanssin vapautta puolustavia ääniä, mutta internetissä voittaa se, joka huutaa koviten, ja lopulta ylläpito sulki ja siivosi keskustelun.
Keskustelun vielä ollessa käynnissä chattailin haitaristi Johanna Juholan kanssa aiheen absurdiudesta ja puhuttiin, että jos tekisin koreografian, hän kyllä säveltäisi. Olin myös saanut tanssija ja tanssinopettaja Jari Haaviston sitoutumaan projektiin. Muutaman viikon sisään näimme Jarin kanssa Helsingin Kisahallilla ja rupesimme koripalloilun äänien säestämänä improamaan valssi-, polska- ja sottiisimateriaalia.
Teos oli lopulta valmis kesällä 2018. Polskatroikan silloinen työryhmä, eli Peltoniemi, Juhola ja Haavisto, sekä puvustuksen ja esityksen ulkoasun suunnitellut Mari Solja, olivat matkalla teoksen ensi-iltaan Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Työryhmä oli juuri päättänyt nimestään, mutta Kaustisen ohjelmaan päätyi Peltoniemen työryhmälle ja teokselle antama projektinimi ”Härät”. Tuolloin meillä oli paljon ajatuksia teoksen esittämisestä. Yksi tärkeä pointti oli, että koska teos on aktivismia, voidaan mennä keikalle paikkoihin joihin ei muuten mentäisi, jos sillä on aktivismin kannalta arvoa. Tätä arvoa pyrittiin luomaan esimerkiksi lehtijuttujen voimin.
Toinen tärkeä ajatus oli, että teoksen ostamisen pitää olla tapahtumille päätös, joka kertoo arvovalinnoista. Siitä täytyi siis maksaa palkkaa. Kaustisen festivaalin kohdalla tämä oli erityisen tärkeää, koska festivaalin luonteen takia sinne otetaan aika kevyesti pelimanneja esiintymään. Polskatroikka halusi palkkionsa ensisijaisesti, jotta tätä kautta näkyisi, että festivaali on tehnyt aiheesta teoksen sisältöä ymmärtävän ja tukevan päätöksen. Kaustisen festivaali valitsi tehdä näin. Aiheesta tehty lehtijulkaisu mainosti Keski-Pohjanmaalla olevaa tapahtumaa, jonka lauantain suurimman tanssikonsertin pääesiintyjä oli miesten välistä paritanssia käsittelevä teos. Samalla viikolla kuitenkin kävi niin, että itse sairastuin vatsatautiin ja lauantaina olin Keskipohjanmaa-areenan sijaan tiputuksessa.
Ensi-illan peruuntuminen oli kova paikka minulle, mutta työryhmän tahto esittää teos oli suuri. Seuraava esityksen ostava taho oli Folklandia-risteily, jossa ensiesiintymisemme sai valtavat seisovat aplodit. Muistan itkeneeni yleisön seistessä ja hurratessa. Koin tällöin varmaksi oletukseni, että skenen äänekkäät kusipäät ovat mitätön vähemmistö ja todelliset ”kansan syvät rivit” sallivat toisten ihmisten olemisen ja tanssin. Samalla teoksen ensimmäinen tavoite oli saavutettu. Tapahtumajärjestäjä oli valinnut esittää teoksen, joka kommentoi siellä tapahtunutta syrjintää ja yleisö oli asettunut teoksen taakse. Myös pohjalaisen lehden toimittaja päätti tehdä teoksesta jutun.
https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/561157
Kriitikko sanoi KeskiPOHJANMAA-lehdessä, että teoksemme tulisi näyttää jokaisessa suomalaisessa koulussa. Näin oli saavutettu tapahtumajärjestäjien, kriitikon ja ennen kaikkea yleisön hyväksyntä. Emme myöskään olleet ainoita asialla. Kansantanssiryhmä Katrillin esityksessä samaisella risteilyllä näin parinvaihtoa, jossa pareiksi päätyivät keskenään samaa sukupuolta performoivat henkilöt. Homotteluita ei kuulunut. Kuului ylistystä ja rakkaudenjulistuksia. Lienee vaikeampi homotella, kun KAIKKI MUUT hurraavat äänekkäästi.
PHASE 2
Vaikka elämä ja korona vei työryhmää mennessään, oli meille tärkeää saada teos esitettyä tarpeeksi monta kertaa, jotta yleisön ja järjestäjätahojen tuki olisi yksiselitteinen. Johanna Juholan voitettua Etnogaalan palkinnon vuonna 2020 puhuimme Tavastialla, että Polskatroikan Liekeissä-teoksella on tehtävä kiertue. Kiertuetta varten teoksesta piti tehdä pidempi, jotta sen myyntipotentiaali kasvaisi. Johanna sävelsi teokseen lisää musiikkia ja rekrytoi mukaan viulisti Veera Kuisman. Tämä lisäsi entisestään teoksemme musiikillista arvoa. Tällä kertaa Arttu ja Jari koreografioivat musiikkiin, eli teoksen vuoropuhelullinen tuntu kasvoi. Pian olimme valmiita esiintymään.
Johanna ja minä (Arttu) rupesimme myymään, ja keikkoja tuli. Feel Helsinki -festivaali (peruuntui koronan takia), VanDance-festivaali, Perinnearkkuklubi, Juurijuhla ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlat olivat valmiita ostamaan teoksen. Näistä vanDance festivaali oli oma-aloitteisesti yhteydessä, koska sen taiteellinen johto oli kuullut tarinoita meidän Folklandian keikasta. Toistaiseksi kaikki esitykset ovat saaneet osakseen valtavasti rakkautta, ja työryhmämme on saanut nauttia toinen toistaan ihanammista yleisöstä. Näistä kauden 21–22 keikoista minulle tärkein oli kuitenkin Keskipohjanmaa-areenan esiintyminen. Keikkamme ei ollut alkuperäisen arvoisella ajoituksella, mutta konsertti keräsi kiitettävän yleisön kaikenikäisiä katsojia, ja saimme valtavat aplodit. (Video)
Polskatroikan Liekeissä-teos. Kuva: Kimmo Känsälä.
Erityisen esityksestä teki kaksi asiaa. Ensimmäinen näistä oli keikan inspiroinut keskustelu, jossa uhattiin, että miesten välisestä paritanssista lentäisi Pohjanmaalla ulos. Lapualla oli myös hetkeä aikaisemmin tehty pommi-isku pride-tapahtumaan. Hiukan jännitti.
Emme kuitenkaan lentäneet ulos. Saimme palkkaa, kiitoksia, suukkoja. ja minulle tarjottiin viinaa kyyneleet silmissä. Aplodit ja yleisön avosylin tapahtunut hyväksyntä ympäri Suomen – ja erityisesti kansanperinteen vaalijoiden pyhällä maalla Kaustisella – vahvisti, että kansantanssin kenttä on valmis hyväksymään muutoksen ja uuden tavan olla.
Toinen minua koskettanut asia oli palaute ja kuka sen antoi. Yli viisikymppiset miehet olivat keskeisimmät palautteen antajat. He tulivat halaamaan. Kertoivat itkeneensä. Kävelleensä ympyrää kunnes oli tultava juomaan jallua, kun ei saanut tunnekuohultaan rauhoituttua. Myös musiikin koskettavuudesta kerrottiin pitkin lausein. Tämä oli minulle valtavan arvokasta, sillä usein sanoitan työni aktivismipuolta puhuen seuraavasta sukupolvesta ja uudesta kuvastosta uusille tekijöille, mutta viisikymppisenä ehtii tanssia vielä 15 vuotta ennen eläkeikää ja varmaan toiset 15 sen jälkeen. Ei sielläkään tarvita vanhoja sääntöjä. Samalla on selvää, että vaikka alkuperäiset kusipäät olivat vanhoja setiä, juuri heidän sukupolvensa oli täynnä rakkautta ja rohkeutta sen ilmaisuun.
Konservatiivinen esitys aktivismin keinona
Konservatiivinen esitys tarkoittaa tässä tapauksessa esitystä, joka tehdään istuvan yleisön edessä, jonka tilaaja ostaa, joka esitetään ennalta sovitusti. Se ei ole modernia coolia aktivistitaidetta, kuten flashmobin kaltaiset performanssit, joissa osallistujat kastelevat itsensä verellä Venäjän lähetystön edessä tai liikenteen konsertilla tukkimiset esimerkiksi ovat. Se on kiltisti kaikkien kanssa sovussa tehtyä työtä, jonka näkemisestä yleisö maksaa. Sen voima on kritiikin vaikeudessa. Jos yleisö taputtaa, on vaikeaa asettua haukkumaan. Kun Greenpeacen sankarilliset toimijat kiipeävät Eduskuntatalon pylväisiin, voidaan keskustelu kääntää arkkitehtuuriin kohdistuneeseen vandalismiin ja unohtaa mielenosoituksen aihe. Konservatiivinen esitys on immuuni tälle taktiikalle. Jos yleisö taputtaa ja sinä olit ainoa, joka ovet paukkuen poistui, koska valssin halaus oli kestämätön näky, on turha mennä sanomaan, että noin ei saa tehdä. Kaikki muut antoivat sille aplodit. Olit yksin. Kaikki muut kannustavat toimintaan, jonka haluat autoritäärisesti kieltää. Samalla syntyy promootion kautta julkinen maksullisesti levitetty uusi kuvasto, joka määrittää (tässä tapauksessa kansantanssin) sisältöä.
Kaikki olisi voinut mennä pieleen, jos alan tapahtumajärjestäjät eivät olisi olleet sanomamme takana tai olisivat pelänneet skenejääriä. Tällöin hankalammat keinot olisivat tarpeen, ja viestiä olisi pitänyt viedä eteenpäin esimerkiksi omin lupineen tehdyillä flashmob-esityksillä tapahtumien virallisten ohjelmien ulkopuolella. Täten olemme onnekkaita, koska käytössämme oli tämä keino. Minä arvostan koko sydämestäni Eduskuntatalon tolppaan kiivennyttä aktivistia ja hiilijunan eteen teltan pystyttäneen ihmisen rohkeutta. Koska minun taisteluni tämä askel oli jo voitettu kulisseissa, oli meillä käytössä eri keinot.
Homottelu vuonna 2016 johti esitykseen, joka valloitti Keskipohjanmaa-areenan vuonna 2022. Monen ihmisen palautteen perusteella me olemme koskettaneet sydämiä ja luoneet lisää tilaa kansantanssiskeneen. Nämä ovat kummatkin tärkeitä asioita. Polskatroikan Liekeissä-teos on omanlaistaan aktivismia, ja olemme työryhmän kanssa ylpeitä siitä, mitä olemme tehneet.
Kommentit
Lähetä kommentti