Kansanperinne natsien keppihevosena?

Turilaansydän by Sakari Saaristo. (kuva1)

Kansanperinteen hankala historia alkaa jo keräys prosessista. Tulkitsen omasta historian lukemisestani käsin, että suuri osa kansanperinteen kerääjistä on ollut nationalistisesti motivoituneita. Heidän nationalistiset saavutuksensa ovat nostaneet osan heistä omassa peruskoulutuksessani pyhiksi miehiksi, jotka loivat Suomen. Ei ole olemassa vaihtoehtoista historiaa ja minä olenkin super onnellinen, että en ole tsaari Putin I:n alamainen. Minulla ei ole viisautta arvioida mikä prosessissa, joka on johtanut pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi tulemisessa, on ollut välttämätöntä ja mikä kirsikkaa kakun päällä. Ehkä Elias Lönnrot ansaitsee pyhän miehen paikkansa. Hän oli kuitenkin myös todellinen ihminen, jolla oli tavoitteet. Hän on tehnyt meille kansalliseepoksen kansallisen identiteetin rakentamiseksi. Olen myös lukenut useassa somepostauksessa mielipiteen, että Lönnrot varasti Kalevalan Vienan karjalasta. Hänen sanotaan siis olevan kansallisuusidentiteettivaras. (Aiheesta esim Blogi uusisuomi)  

Lönkka ja monet muut kansan perinteen kerääjät edustivat alistetun kansan nationalisteja, joskin sen eliittiä. Heidän tavoitteellinen nationalisminsa on aika helppo nähdä sankarillisena. Se tavoite, joka nyt on osalla Saamen asukkaista ja joka rinnastuu Ukrainan haluun säilyttää suvereniteettinsä, on silmissäni oikeutettu. Kalevalalaista runomittaakin esiintyi suomen alueella laajasti eikä vain siellä mistä Lönnrot keräsi Kalevalassa julkaisemansa runot.

Nostin Lönkan tähän tekstiin, koska Hesari sanoi artikkelissaan, että vihreiden Pekka Haaviston kirjahyllystä löytyvä Kalevala antaa Haavistolle sopivaa persu vivahdetta. Tästä käynnistyi mielestäni tärkeä somekohu ja #Kaikkienkalevala somekampanja, jonka tarkoitus oli puolustaa kansanperinneteoksen asemaa kaikkien teoksena poliittisesta puolueesta riippumatta. Tämä on mielestäni tärkeää sillä natsit ovat jo omineet paljon erilaista perinnettä ja symboliikkaa. Minä pelästyn, kun näen jollain riimukirjoitusta, josta erityisesti pohjoismaisen vastarintaliikkeen tunnuksekseen valitseman Tiwasin koen pelottavaksi.

Riimut (kuva 2)

Suomen alueen perinne symboli Turilaan sydän (Kuva 1) sisältää hakaristin. Suomileijona koru (vaakuna, jonka olemme perineet ruotsalaiselta aatelis-suvulta) herättää helposti pelkoa ja olen kuullut Suomen lipunkin jännittävän, kun sitä näkee lätkäkisojen ulkopuolella. Kansanperinteen puolustus, eli sen pitäminen kaikkien perinteenä, on vaikeaa, sillä äärioikeisto omii sen todella helposti. Kansainvälisesti viikinki symboliikka on jo oikeiston hallussa, vaikka historian elävöittäjänä sitä koitankin puolustaa. Tavallaan olen kuitenkin onnellinen, että paskojen takeissa lukee Odinin soturit eikä Kalevanpojat. 

Hakarististä ja sen pitkästä rasistisesta historiasta kirjoittaa Sami Eerola.

Tursaan sydämen mytologiasta ja sen omimisesta puhuu twitterissä Miika Vanhapiha.

Nationalistiset liikkeet käyttävät myyttistä perinnettä ja Kuvitteellista kultaista menneisyyttä keppihevosena, jolla ratsastaa. Trumpin iskulause "...great again" ja Putinin retoriikka imperiumin jälleen yhdistämisestä nojaavat tähän. Myös suomalaisen oikeiston historia fiilistelyt ammentavat tästä. Mielestäni voi puhua kulttuuriaseesta. Mytologinen ja epäselvä kuvitteellinen historia toimii aatteen aseena. Tämän kaltaisia piirteitä on nähtävissä suomalaisen kansantanssin esittämisessä. On ihannoitu talonpoikaa, joka on kunnollinen ja reipas sekä naista joka on siveellinen ja ahkera. (Sekä omistavaa luokkaa, toisin kuin vaikka likaiset torpparit.) Talteen kirjoitettu, Suomen alueelta kerätty, 1800-luvun lopulla tanssittu liikekieli on osittain toiminut lähteenä, mutta esitykset on myös suoraan kopioitu ruotsalaisen Philochoros tanssiryhmän ohjelmistosta. Tästä kaikesta on myöhemmin jalostettu voimistelusta tuttuja kenttäohjelmia, jotka ovat esittäneet Suomen yhtenäisenä, vahvana, reippaitten miesten ja siveitten naisten kansana. Tällaisena sitä on myös esitetty aikoinaan Saksan olympialaisissa 1936. Itse olen saanut tällaisesta nauttia Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja olen esiintynyt moisessa Seurasaaren satavuotisjuhlassa. Jos näenkin itsenäisyyttä edeltävän kansallisuusaatteen nimissä tehdyn tanssien ym. keräilyyn kohdistuvan valinta työn, sekä siihen liittyvän julkaisujen yhtenäisen tyylin arvon, on silmissäni 1900-luvun puolella kehityksessä jo tapahtunut vinoutumaa. Keräilyn sekä niiden perusteella tehtyjen julkaisujen aatteelliset arvot ja valinnat ovat tukeneet tätä vinoumaa, mutta länteen kuulumisen vimma ja Euroopassa muodissa ollut kansallisuusaate ovat sen ytimessä.  Kansanperinteen julkaisuja laadittaessa on pohdittu myös Suomen kansan rodullista asemaa ja pyritty asemoitumaan arjalaiseen heimoon. Kansantanssi on valjastettu tähän tehtävään. Minulla ei ole viisautta ymmärtää sen ajan ilmapiiriä, mutta nykyinen kansanperinteen kaanon kantaa tämän ajan painolastia.

Naisvoimisteluliikkeen kansallissosialistisesta historiasta on kirjoittanut sydämeen uppoavan artikkelin Anne Makkonen. Ihan sieluun asti koski.  

Kansantanssin kaanon on näkökulmastani nationalistinen ja osittain kansallissosialistinen vaikka modernit teokset ja opettajat varmasti tästä irtisanoutuvatkin. Perinne materiaali itsessään kuitenkin on kaikkea muutakin. Se on mitä queereintä shittiä. Kaikista queerein ei aina ehkä ole kiinnostanut talteen kirjoittajaa, mutta moni ilmiö onneksi on. On tärkeää, että teemme näistä moninaista ihmisyyttä esittävistä kuvauksista kuten kalkkunatanssista, vanhapikatanssista, karhunpeijaisista, nuuttipukeista ja muista outouksista moderneja julkaisuja niin paljon, että modernissa kansantanssin kuvastossa on kokoajan rikas ihmisyys edustettuna. Kansantanssista kuten muusta perinnemateriaalista ajattelen, että se on nyt meidän. Se on elävää perintöä. Me teemme sillä mitä haluamme ja pidämme huolta, että tekemisemme arvot on hyväksyntä ja rakkaus. Myyvimmässä teoksessani, Polskatroikkatyöryhmän - Liekeissä, olemme tehneet juuri näin, ja seison sen takana, vaikka joskus yleisöä lähtee ovet paukkuen. Tekomme ei ole ainutlaatuinen vaan osa trendiä. Modernien kansantanssikoreografioiden esittäminen on yksi nykytanssin muoto, joka monella tapaa tahallisesti rikkoo kaanonia ja hyvä niin. Sen rinnalle kasvaa uudestaan vapaan kansantanssin perinne, jossa ei tarvita vanhoja sääntöjä.

Kansanperinne kuvastoa rikastamalla annamme tuleville sukupolville kokonaisemman kuvan Suomen alueen perinteestä ja toivon rakentavani lapselleni harrastusympäristöä, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Samalla otetaan natseilta kulttuuriase pois. 

Instassa kiertäny meemi. Ihan best. (kuva 3)

Ps. Venäjä otti taas kansantanssit propaganda käyttöön! Nyt tanssitaan sodan puolesta ja ympäri venäjää tanssijat tekevät Z kirjainta käsillään tai tai Z:n muotoista kuviota tanssitaan. https://antroblogi.fi/2022/04/kansantanssi-sota-puolesta/

EDIT 15/5/2022: Oon saanu kommentteja siitä miten myös kommunistinen aate valjasti kansantanssit esittämään yhtenäistä yhteen hiileen puhaltavaa kansaa. Tämä tapa ajatella kansaa massana yhdisti 1900 luvun alun liikkeitä, ja on totta, että kommentoin yllä olevassa tekstissä vain toista näistä. Syy on se, että en vuoden 2022 suomessa pelkää stalinisteja tms. Pelottavat stalinistit ei järjestä sellaisia marsseja joissa on väkivallan uhkaa. Siksi tämä postaus keskittyy natseihin. Suomessa vuonna 2022 venäjätrollit äänestää oikeistoa ja lukee mangneettimediaa. Eduskunnan ainoaa kommunistia Anna Kontulaa ne ei äänestä. 

Tänään myös Venäjä on fasistinen.