Kansantanssi ei tarvitse sukupuolirooleja mihinkään

Opinnäytetyössäni tein ikonografisen analyysin kansantanssikuvastosta selvittääkseni, miten kansantanssissa performoidaan sukupuolta. Olin motivoitunut tarkastelemaan kansantanssin sukupuolen performointia, sillä monet tuntemani ihmiset olivat kertoneet, että eivät koe sopivansa muottiin.

Sukupuolen performatiivisuuden ajatus on peräisin Judith Butlerilta, jonka tiivistän ajatukseen, että sukupuolemme ei ole kehomme osia tai muotoja, vaan kehomme performatiivista käyttämistä. Ikonografisessa analyysissa tarkastelin ensisijaisesta 1900-luvun alun kansantanssi kuvastoa, mutta laajensin materiaalin saatavuuden vuoksi kuvastoa myös tähän päivään. Ikonografiasta poimittujen teemojen avulla tein teemoihin sopiville henkilöille haastattelun heidän somaesteettisestä kokemuksestaan tanssissa.

Haastattelut olivat kolmiosaiset sisältäen ensin kolme eri tavoin roolitettua parissa tanssittavaa polskatanssia. Harjoiteltiin ja kokeiltiin päättämäni lennätys molemmissa rooleissa ja puhuttiin ennalta päätetyistä teemoista noin 30–50 minuuttia. Toimin jokaiselle haastateltavalle itse tanssiparina ja analysoin sekä oman kokemukseni että haastattelun perusteella tanssiparieni kokemukset. Käytin kokemuksien arvioinnissa Mirva Mäkisen listaamia tanssin somaesteettisiä arvoja. Somaestetiikka tarkoittaa ihmisen sisäistä kehotietoisuutta tai sisäistä kehomielen kokemusta. Haastatteluista kävi ilmi, että ikonografian ehdottamat teemat, joista haastatteluihin valikoituvat pituus ja rotevuus, eivät vaikuttaneet tanssijan ergonomian kokemukseen tai vähentäneet tanssin somaesteettisiä arvoja. 

Ikonografia ehdottaa selvästi, että miesroolin tanssijan tulisi olla naisroolin tanssijaa noin otsan verran pidempi ja hieman rotevampi. Koska kaikissa rooleissa tanssiminen oli ergonomista, somaesteettisesti arvokasta ja lennätykset onnistuivat jokaisessa kehosuhteessa, on selvää, että ikonografiasta päättelemäni sukupuolen performointi perustuu ulkotanssillisiin arvoihin. Sukupuolen esittäminen ei siis ole tanssin sisäisten arvojen kannalta tarpeellista. 

Mies- ja naisroolituksen toteutuksen suurimmat arvot liittynevät täten heteronormatiiviseen seksuaaliseen haluun ja binääriseen kulttuuri-ilmiöön, joka on saapunut meille Saksasta kansallissosialismin mukana. Tahdon itse tanssinopetajana oppia ottamaan nämä seikat huomioon ja välttää sellaisen sukupuolitetun liikemateriaalin opettamisen, joka ei ole tanssin oppimisen kannalta oleellista.

Koko opinnäyte on luettavissa täällä:
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022113025161