Ruuhitanssi on teos, jossa tanssija Arttu Peltoniemi (meitsi) yrittää lähestyä kivikautisen ihmisen tanssillista kokemusta mahdollisimman monesta näkökulmasta. Olen tehnyt aikaisemmin kolme esihistoriallisen ihmisen kokemusta käsittelevää tanssiteosta. Nyt Ruuhitanssi-teoksessa tanssin kalliomaalauskohteella kivikautisen mallin mukaan tehdyssä ruuhessa ja siperialaisten shamaanihautojen inspiroimassa asussa.
 |
| Harjoituksista väsynyt tanssija lipumassa rantaan. |
Kivikauden tanssisoolo ja Kalliosta lihaksi -teos
Vuonna 2020 tein soolon "Kivikauden tanssi", jossa käytin tanssilliseksi tulkitsemaani kalliomaalauskuvastoa tanssin inspiraationa (Mun Oulu teki silloin prosessista artikkelin: https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/muinaistulien-ilta-kierikissa-tanssija-arttu-peltoniemi-kalliomaalausten-nahoissa). Seuraavana vuonna tein samalla teemalla isomman teoksen tanssija Satu Rinnetmäen ja muusikko Keke Lammassaaren kanssa. Tällä kertaa teoksen nimi oli Kalliosta lihaksi ja se käsitteli kalliomaalauksista poimitun liikemateriaalin lisäksi shamanistista kokemusta, joka on saavutettavissa tanssin ja soiton kautta.
 |
| Satun ja Artun valitsemat kalliomaalauksissa toistuvat teemat, joiden pohjalta kehitettiin liikemateriaalia. |
Kalliomaalausten tanssivan hahmon uskotaan usein olleen shamaani ja tavoitelleen tanssilla transsitilaa (aiheesta: https://kalmistopiiri.fi/2020/08/07/shamaaneja-hallusinaatioita-ja-neuropsykologiaa-suomalaisten-kalliomaalausten-merkityksia/ ). Teoksen Kalliosta lihaksi muusikko Keke Lammassaari on itse initioitunut shamaani ja pystyy tahtoessaan siirtymään tälläiseen kivuliaaseen transsitilaan. Hänen kanssaan minä ja Satu pääsimme myös helposti sukeltamaan transsiin esityksen aikana. Tätä kalliomaalauskuvastojen tanssimateriaalia olemme pyrkineet toteuttamaan omassa työskentelyssämme.
Tanssijan vieressä olevan eläinhahmon on puolestaan usein tulkittu olevan eläin, joka opastaa shamaania tämän matkustaessa alisessa ja ylisessä (aiheesta: https://youtu.be/7lj4WmkwRoY ). Tämä kokemus on kuitenkin tuttu myös moderneille ihmiselle, jotka tahallaan tavoittelevat mystisiä kokemuksia. Myös tästä syystä otin sen yhdeksi teemaksi sooloon, Kalliosta lihaksi -teokseen ja myöhempään Keihästänssija-teokseen. Tätä animistista liikettä käytin myös Field of Reeds -musiikkivideolla: https://youtu.be/KZFnCWp7_Q8 ja koin sen vaikuttavan työskentelyyni Raakaa tradia -työryhmän Kråkedansin-videoteoksessa: https://youtu.be/cT5KohcrhCo.
Keihästanssija
 |
| Yksinkertaistetut asennot monimutkaisista kuvista. |
Pohjoismainen keihästanssija- tai "weapon dancer" -kuvasto on kiinnostanut tutkijoita ympäri maailmaa. Keihästanssijakuvastoa on kalliomaalauksissa varhaiselta metallikaudelta ja kansainvaellusajan esineissä. Hauska yksityiskohta keihästanssijakuvastossa on tanssijalle usein piirretyt kaksi sarvea. Nämä muuttuivat rautakaudella siten, että ne voi tulkita Odinin korpeiksi, jotka kuvaavat mm. tämän jumalshamaanin kykyä hakea ja lähettää tietoa maailmojen välillä. Kaksi sarvea on myös hyvin tavallinen suomalainen kivikauden tanssihahmon piirre.
(Lempiartikkelini aiheesta: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/23311983.2020.1747804 )
Olen vuosia harrastanut historiallisia taistelumenetelmiä ja ehkä siksi keihästanssijakuvasto puhutteli minua niin paljon. Olen myös harrastuksekseni pitänyt aihetta käsittelvää blogia, joka on melko suosittu: https://hirdmenn.blogspot.com/. Tästä syystä myös koin, että minulla on kyseiseen teemaan näkemystä.
Varsinainen teos käytti taas kalliomaalauskuvastoa inspiraationaan. Improvisoin asennosta toiseen pyrkien käymään improvisaation aikana läpi kaikki asennot. Liiketyyliin ideaa otin myös Halling-tanssista, jonka norjalainen Halgrim Hanssen on katsonut periytyvän viikinkiajalta asti. Muuten teos on rituaalinomainen prosessi, joka sisältää myös eläimeksi muuttumisen ja transsin.
Riitta Rainio ja ääniarkeologia
Tehtyäni Kalliosta lihaksi -teoksen etsin jatkuvasti uutta materiaalia, joka voisi auttaa minua eteenpäin. Tässä yhteydessä löysin arkeologi Riitta Rainion tutkimusta käsittelevän Ylen jutun: https://yle.fi/a/3-11973595. Jutussa kerrottiin, että tutkijat olivat rekonstruoineet kivikautisia siperialaisia shamaanihautojen asuja ja saaneet selville niiden olevan tanssivaatteita. Asuun kiinnitetyt hirvenhampaat soivat yhteen kolistessaan tanssijan liikkuessa ja niitä käyttänyt tutkija oli itse päätynyt tanssitranssiin asua käyttäessään. Tämä oli niin inspiroiva uutinen, että olin heti yhteydessä Rainioon. Luettuani hänen aihetta käsittelevän artikkelin tapasimme ja hän palkkasi minut ja Keke Lammassaaren tanssimaan Luumäen kalliomaalaukselle. Idea oli, että kallion akustiikkaa nauhoitetaan, kun kohteessa tehdään shamanistinen kivikauden kuvastosta inspiroitunut tanssi. Tanssi tehtiin sydäntalvella pakkasessa jäällä.
 |
Arttu ja Keke kalliomaalauksella
Kuva: Helsingin yliopisto, ääniarkeologia |
Tämä projekti oli itsessään valtavan inspiroiva ja kaikuva kallio hyvinkin puhutteleva ympäristönä. Tunteja kestänyt kuvauskaluston pulkissa kiskominen myös toimi shamanistisiin matkoihin kuuluvana koettelemuksena. Lopulta tanssi oli valtavan antoisa kokemus.
Minulle selvisi kuitenkin myös, että lumi vaimentaa suuren osan kallion kaiusta ja vesi toimisi valtavan paljon voimakkaampana ääniä tehostavana ympäristönä. Riitta pohtikin, olisiko mahdollista tanssia kallioiden edessä veneissä. Pian sain luettua myös Riitan aihetta käsittelevan suomenkielisen julkaisun, jonka inspiroimana ryhdyin luomaan Ruuhitanssi-teosta.
Rainion tutkimus, joka on inspiroinut Ruuhitanssin.
https://kalmistopiiri.fi/2020/12/29/niin-kallio-vastaa-kuin-sille-huutaa-kaikuakustiikka-esihistoriallisilla-kalliomaalauksilla/?fbclid=IwAR3De_EEc1lfx6MP7N5ZiOs1MTjvm9m75W59ZlKeaAwMTqZ0joSxTraIuBM
Viimeinen pala ja kokeellinen arkeologia
Teoksessa käytettävä ruuhi, eli tukkiin kaiverrettu veneenkaltainen muoto, on Peter Groomin työryhmän käsialaa. Tapasin Groomin Keihästanssija-esitykseni yhteydessä Oulun Kierikkikeskuksessa, jossa hän luennoi kokeellisen arkeologian metodeista. Hänen työryhmänsä oli valmistanut myös ruuhen. Tätä projektia varten sain kyseisen ruuhen vuokralle Kierikin museolta. Vaikka käytössä oleva ruuhi on tehty modernein työkaluin, on sen takana oletettavasti melkoinen määrä ajatustyötä. Groomin verkkosivuilla löytyy myös paljon tietoa nahkaisista veneistä, joita hän uskoo myös käytettäneen. Ne ovat tanssille kuitenkin vielä haastavampi alusta (http://www.mesolithic.org.uk/research.html#) Löydettyjen ruuhien merikelpoisuutta on epäilty, mutta meikkispä on melonut ruuhella Pukkisaarta ympäri, jossa olen saanut harjoitella Sommelo ry:n siunauksella ja vain kerran on ollut haastetta. Tällöin ruuhi todisti voimansa ja vaikka se täyttyi vedellä, se kantoi minut koko matkan saaren ympäri. Veden ja Artun paino ei riittänyt painamaan ruuhta pohjaan ja nautin palellen märkänä melomisesta huomattavasti enemmän kuin olisin nauttinut pelastusliiveissä aaltojen vietävänä olemisesta. Sisävesissä tämä onkin jo aika kova peli. Pukkisaaren ympäri ruuhi on kantanut myös muita ihmisiä minun kanssani, eli ainakin kahdelle se on käypä laite kohtuullisella säällä.
 |
Teoksen ruuhi
|
Kierikissä minun oli ilo tutustua myös muinaistekniikan artesaaniin Hanni Airikkaan, jonka käsityön harvinaisen korkea laatu ja tyylillinen kauneus teki minuun suuren vaikutuksen. Hanni tekee nyt Ruuhitanssi-teosta varten minulle Siperian shamaaniasuista inspiroituneen esiintymisasun. Hannin työhön voi tutustua täällä: Hanni Airikka by Hanni Airikka on Prezi Next.
Ruuhitanssin tanssi
Vaikka kalliomaalauskuvasto kivikaudelta ja varhaiselta metallikaudelta kuvaa rikkaasti kanootteja ja pitkiä veneitä sekä näissä seisovia ihmisiä, ei kuvasto suoraan ehdota kovinkaan montaa liikkellista aihiota. Ainoat todella selkeät seikat ovat, että veneessä seisotaan ja hypitään tavalla, joka toistuu norjalaisessa kuvastossa monta kertaa.
 |
Jotain tyyppejä ihan rauhallisesti soutelee.
|
Tästä kuvastosta ei suoraan riitä teoksen liikemateriaaliksi. Suunnittelin sen sijaan kokeiluun kaiken tekemäni esihistoriallisen tanssin materiaalin ja sen uudelleen tulkitsemisen veneessä. Keken kanssa tehty ääni-improvisaatio oli myös tarkoitus ottaa työskentelyn tueksi. Sen sijaan saatuani ruuhen Helsinkiin ja aloittuani harjoitukset oli kylmä, räntää satoi, vene oli märkä ja liukas, enkä meinannut pysyä pystyssä. Tämä oli minulle aika järkystys, koska olin Kierikissä olessani kokeillut kanoottia ja pystynyt tunnin siinä oltuani tanssimaan. Nyt en meinannut pystyä seisomaan. Aaltoja oli ehkä enemmän, oli kylmä, mutta ehkä kehoni ja hermostoni oli myös vuoden aikana käynyt läpi muutoksia.
Harjoittelu täytyi aloittaa siitä, että totutin itseni olemaan ruuhessa. Minulla oli pitkä keppi, joka ylsi matalalla olevaan merenpohjaan ja johon nojasin. Lisäksi minulla oli pelastusliivit ja välillä myös kypärä. Pelkäsin kaatuvani ja lyöväni pääni ruuhen reunaan. Olin kuitenkin aika onnellinen kun sain vihdoin tehdä proektia, ja niinpä jaksoin tulla ruuhelle joka päivä heti saatuani lapsen päiväkotiin. Kolmantena työpäivänä ruuhessa oli ihan mukavaa. Neljäntenä pystyin kävelemään ilman tukea.
Aloitin harjoittelun joka päivä seisomalla ruuhessa kaksi tuntia. Aluksi keskityin siihen, että nilkat ja polvet hoitavat tasapainoa, mutta kehon lämmetessä luisuin tästä ja siirryin small dance -nimiseen harjoitteeseen. Small dance:in käsite tulee kontakti-improvisaatiosta ja sen idea on orientoitua omaan kehoon ja mieleen olemalla paikallaan ja antamalla kehon tehdä juuri siinä hetkessä syntyvää liikettä. Se on aika pientä, mutta veneen keinuminen sitä hiukan kasvattaa. Kun olin saanut seisottua, yritin kävellä. Kun kävely sujui, yriitn hyppiä. Kun hyppy sujui, yritin ottaa pitkiä askelia ja kääntyä. Työ oli yksinäistä ja tylsää. Kolmen viikon työskentelyn tuloksena pystyin vihdoin työskentelemään tanssillisesti.
Tässä vaiheessa otin käyttööni autenttisen liikkeen periaatteen. Sovelsin sitä niin, että päätin jonkin ajan (2h) ja annoin itseni tehdä jotain siihen hetkeen sopivaa liikettä. Tavoite oli tanssia mahdollisimman pakottamatta ja antaa veneen ja veden ominaisuuksien aiheuttaa tekemäni liike. Harjoituksen päätyttyä yritin muistaa mitä olin tehnyt ja sanoittaa sen jotenkin. Otin myös liikettä aiheuttamaan keihään ja melan, joita pyörittelin käsissäni yksinkertaisena harjoituksena. Ajattelin niiden olevan välineitä, joita kivikauden ihmiselläkin olisi voinut olla veneessään. Tehtyäni tätä kaksi viikkoa rupesi kasassa olemaan materiaali, kehossa mukavuus liikkua ja työskennellä ruuhessä. Sään lämpenemisen myötä harjoittelin myös tipahtamaan veteen tekemällä tasapainolleni liian haastavia liikeitä (riskit tiedostaen) ja sitten ponnistaen pois veneestä. Hankin veneen pohjalle taljat, jotka myös pehmensivät veneeseen kaatumista ja poistivat liukastumisen riskin.
Pyysin apua ja minua tuli ohjaamaan kollegani Taru Koski, joka auttoi minua luomaan improamastani materiaalista ensimmäisen työstettävän rakenteen. Siinä vaiheessa olin myös tilanteessa, jossa pystyin hiukan käyttämään muihin teoksiin harjoiteltua liikettä ja esittämään eläimiä. Toinen avunpyyntö kohdistui muusikkoihin ja onnekseni monitaiteilija Anniina Veitonmäki tuli kanssani veneeseen. Oltuaan siinä seuranani muutaman tunnin hän rupesi laulaamaan. Kun sain tanssia lauluun ensimmäisen kerran tiesin, että teoksesta tulisi hyvä ja että veneessä tanssimalla voi saada flown ja transsin kokemuksen. Pian saavutin nämä myös yksin veneessä tanssiessa.
Ruuhitanssin Varsinaiset esitykset Salmijärvellä Lautmäen kalliomaalauksella 12.-13.8. on loppuunmyyty. Varsinaiset esitykset tuottaa Raakaa tradia ry. Teosta varten on vuokrattu ruuhi Kierikkikeskukselta. Teosta on harjoiteltu Helsingin Pukkisaaressa Sommelo Ry:n siunauksella. Teoksen asun tekee Hanni Airikka ja teoksesta tekee dokumentin Toni Hatakka. Teos on saanut inspiraationsa Riitta Rainion tutkimuksesta. Teos tehdään täysin Suomen Kulttuurirahaston tuella.
Jatkoa:
Ruuhitanssille pyritään järjestämään monentasoisia lisäesityksiä. Ensimmäinen varmistunut on teoksen keskeneräinen versio eli DEMO, joka esitetääm ESSE-festivaalillä 29.7.2023.
Kommentit
Lähetä kommentti