Rakkaudesta ja Kosketuksesta

*Alkuperäinen artikkeli Pedanssissa.

Entinen tango-opettajani sanoi kerran, että aloittelevat tanssijat saattavat sekoittaa argentiinalaista tangoa tanssittaessa koetun vientiseurantakokemuksen rakkauteen. Sama on tietysti totta kaikissa parikontaktilajeissa, mutta jokaisessa omalla tavallaan. Tanssiin mahtuu valtavasti erilaisia tyylejä, ja erityisesti kansantanssi on kontaktikokemuksiltaan todella rikas. Jos tangossa lähellä olo on hellän rakkaudellista, niin kansantanssissa kosketustyylien kirjossa on hellän lisäksi hurjuutta, vauhtia, voimaa ja tietysti rakkautta kaikillä näillä tavoilla.

Opettajani oli mielestäni väärässä. Itse tunnustan ihmisten kokevan rakkautta tanssiessaan. Kosketus, musiikkiin tapahtuva synkronoitu liike ja vientiseurantakontakti laukaisevat mekaanisesti rakkauden tunteen ihmisessä. Aivot tuottavat tällöin samoja kemiallisia reaktioita kuin esimerkiksi oman kumppanin kanssa ollessa. Näitä tunteita on valtava määrä ja ne ovat rakkauden piirteitä.

Rakkaus ei ole vain jotain tiettyä, vaan sitä on laaja kirjo. Jos puhdas rakkaus on valkoista auringon valoa sen osuessa vesipisaraan siitä voi paljastua kaikki sateenkaaren värit. Tällä tavoin paritanssi on täynnä erilaisia tapoja koskettaa, ja olla kontaktissa. Parin kanssa työskennellessä voimakkaassa vasteessa herää erilaisia tunteita kuin hiplaavassa kontaktissa. Painon jaot ja nostot vaativat ja tuottavat luottamusta eri tavalla kuin vastakkain nojassa oleminen ja silmiin katsominen. Erilainen kosketus ja toiminta aktivoi erilaisia rakkauden värejä, ja siksi jokainen erilainen tapa tanssia kontaktissa on erityisen arvokas. Nämä tunteet ovat yksi tärkeimpiä syitä tanssia ja ne voivat jopa aktivoitua ihmisen kanssa, johon tanssin ulkopuolella kommunikointi ei herätä erityisesti myönteisiä tunteita.

Tanssijan on tärkeää ymmärtää näiden tunteiden olevan mekaanisesti laukaistuja, mutta silti aitoja. Jos tanssija ei tunnista tätä, hän saattaa kokea valtavan määrän merkityksellisiä tansseja ja valtavia tunteita, joita ei ymmärrä.

-Kyseessä ei ole erityinen ihminen, vaan minulla oli hänen kanssaan erityinen tanssi. Minun ei tarvitse havitella hänen kanssaan seksuaalista kanssakäymistä tai parisuhdetta, vaan nimenomaan syvää tanssin kokemista.

Tanssissa nämä tunteet toteutuvat, mutta tanssin ulkopuolella emme välttämättä vielä ollenkaan tunne. Tanssin ympärille voi rakentaa ystävyyssuhteen, joka tietysti saa johtaa parisuhteeseen ja voi olla valtavan onnellinen, mutta rakkaudellinen tanssi ei tarkoita tunteiden saavan ruokaa tanssin ulkopuolella. Tämän virhearvion olen tehnyt usein ja olettanut paljonkin yhteisen tanssin perusteella.

Itselleni miestanssijana tanssin aikaansaamien tunteiden erittely selkeytyi kirkkaaksi, kun rupesin tanssimaan muiden miesten kanssa. Tunteet aktivoituivat itselleni heteron miehen kokemuskulmasta tarkasteltuna eri tavalla, mutta ne olivat silti mukana ja tunnistettavia. Tykkäsinkin pitkään tanssia nimenomaan miesten kanssa, koska heihin rakastumiseen ei liittynyt seksuaalisia haluja, vaan olin paremmin tunteideni tasalla. Uskallettuani kokea tanssissa tunteet rikkaasti, tiedollinen ymmärtäminen niiden suhteen tapahtui. Ymmärrys omista tunteista, ja niiden syntymisen mekanismeista, vapautti minut lopulta tanssimaan vailla hämmennystä ja nauttimaan kaikista tanssin sisällä toteutuvista tunteista.

Pidän erityisesti kansantanssista, koska sen viitekehyksessä on laaja koskettamisen tyylien valikoima ja täten kehollisen ilottelun lisäksi monipuolinen tunnekokemuskirjo. Kontakti-improvisaation ja tangon sisällä en osaa juhlia kehollani ja tunteillani yhtä laajasti, kun kansantanssijameissa.