Kolmen virran väki

Tämä lienee minun poliittisesti kantaa ottavin plogaukseni ja sellainen, jonka sisältö on oman osaamiseni äärirajoilla (tai sen yli). Maistele tämä suolan kanssa ja kuitenkin sen sinulle tarjoilen todella tosissani.

-Arttu

Sysmästä löytyi suomen alueella valmistettuja Byzanttilaisen rahan jäljitelmiä rautakaudelta.
Lue lisää aiheesta: 
https://www.kemiamedia.fi/kun-pellosta-loytyi-aarre-tutkijat-toivat-tuhatvuotisen-hopeakatkon-jalleen-paivanvaloon/

Kolmen virran väki

Suomen alueen kansanperinteitä opettavana ammattitaiteilijana ja suomen alueen kansanperinteitä taiteellisesti tutkivana tanssijana mietin paljon perinnettämme ja suhdettamme siihen.

Parhaillaan teen työtä suomen alueen rautakautisen asulöydön pohjalta, kun tutkimme työryhmän kanssa rautakautista soivaa asua, joka on löytynyt nykyisen Satakunnan alueelta (Lue lisää täältä: https://arttupeltoniemi.blogspot.com/2026/05/rautakauden-soiva-asu-projektin.html). Meillä on rautakaudelta myös paljon muuta kiinnostavaa, kulttuurisesti merkittävää aineistoa, kuten germaanisen perinteen mukaisia miekkoja, ja samalla finnougrilainen runolauluperinne oletetaan vähintään rautakautiseksi. Myös vanhempi taideperintö, kuten kalliomaalauskuvaston tyyli, on samanhenkistä muun skandinaavisen kalliomaalauskuvaston kanssa, mutta samalla omalaatuista. Kohdassa, josta suomen alueelle tyypillinen soiva asu on löytynyt alueelle tyypillisine koruineen ja kulkusineen, on asussa myös kaukaa Euroopasta tulleita rahoja osana korustoa.

Alueen haudoissa vaikuttaa nähdäkseni kolme kulttuurista virtaa. Olen kansanperinneaiteilijana koittanut nimetä suomen alueen kulttuuria toimivalla tavalla ja kansantansseja opettaessani tunnistanut ainakin seuraavat kolme virtaa: skandinaavinen, finnougrilainen ja "muueurooppalainen".  Muueurooppalainen lienee kuvauksena liian suppe, mutta vaikka esimerkiksi rautakauden asulöydön koruston kolikot ovat jopa Lähi-idästä, on todennäköistä, että ne ovat tulleet Suomeen eurooppalaista tai itäistä virtaa pitkin.

Kansantanssin opettajana on kiinnostavaa havaita suomessa olleen kulttuurien kolme virtaa jo rautakaudella. Meillä on kansanperinteessä vahvasti tänä päivänä tanssin puolella nähtävissä, kuinka Ruotsin alueen hambopolskat ovat (nykyään omanlaisinaan) keskeinen osa suomalaisia kansantansseja. Samoin karjalaiset katrillit ja liikemateriaali ovat keskeisiä suomalaisen estraditanssin sisältöjä. Myös Saksasta peräisin olevaa sottiisia ja Böömistä tänne matkannutta polkkaa tanssitaan suomen alueella. Suomalaiset heimot, jotka ovat asettuneet/joutuneet yhden valtion alle, ovat tanssineet kolmen virran kulttuuria. Nykyään se muuttuu globalisaation vaikutuksesta, mutta vanhassa materiaalissa painottuu skandinaavinen ja finnougrilainen. Meillä on toki myös tahallaan syrjittyä kulttuuria, kuten romaniperinteet ja saamen alueen kulttuuri, jota on aktiivisesti yritetty suomalaistaa menneellä vuosisadalla.

Olen koittanut työssäni keksiä kuvausta, jolla sanoittaa suomen alueen kulttuuria, jota taiteessani ja opetuksessani olen käsitellyt. Olen tänä keväänä keksinyt puhua kolmen virran maasta kolonisoitujen tuntureiden alla. Olen koittanut kertoa, että me näemme kansanperinteen helposti sen ylöskirjoittaneiden ihmisten silmin ja täten usein akateemisen, eurooppalaisen korkeakulttuurisen linssin läpi, joka on usein korostanut yleiseurooppalaisia (aristokraattisia) esteettisiä arvoja ja esimerkiksi sukupuolirooleja. Olen myös julkaissut oppaan, jossa ehdotan kansantanssille improvisatorisiin metodeihin ja arvoihin pohjautuvaa opetustapaa (täällä: https://www.matkastudio.fi/mall_of_matkastudio/tuote/kansantanssin-pedagogiikka-improvisatorisessa-viitekehyksessa/). Olenkin sitä mieltä, että meidän ei riitä tietää, mistä olemme tulleet, vaan sitä tulee käyttää apuna, kun katsomme, minne haluamme mennä.

Täytyy kuvitella tulevaa. Globaalissa maailmassa kapitalismi on kaapannut kaiken. (Myös minut. Osta se opas. Maksa mulle. On sikahyvä.) On ajat sitten käynyt niin, että kolmas virta, jonka aikaisemmin nimesin muueurooppalaiseksi, on voimistunut, eikä muueurooppalaisuus enää riitä sitä kuvaamaan. Globaalista myrskystä tänne sataa myös pilvipalveluiden läpi AI:ta ja ennen kaikkea muualla tehtyä, kulutettavaksi tarkoitettua kulttuuria niin, että meillä ei ole kohta enää kuin Hollywoodin meri, ja finnoskandinaavinen perintömme sekä muu täällä luotava ja syntyvä hautautuu pohjamutiin.

Ennen 1900-lukua ihminen ei vain kuluttanut kulttuuria vaan osallistui siihen: paikalliseen tanssiin, lauluun, käsityöhön ja somistamiseen. Radion (ensimmäinen radiokanava käynnistyi Suomen Tampereella 1923), tv:n, levyjen ja internetin myötä kulttuurista on tullut kulutustavaraa. Jengi ei enää osallistu edes menemällä artistin keikalle, vaan saa kulttuurinsa pilvipalveluista. Ennen tätä aikaa kolmen virran väki, oli vaikutteet mistä hyvänsä, teki kulttuuria ja osallistui kulttuuriin itse. Se tehtiin täällä. Kulttuurin kuluttaminen ilmiönä on kohtuullisen uusi, mutta vielä viimeisen sadan vuoden ajan suuri osa meidän kuluttamastamme kulttuurista on ollut täällä asuvien ihmisten tekemää täällä asuville ihmisille. Sittemmin kulttuuri on myös ollut vientituote, mutta usein täällä ensin menestynyt vientituote, jolla on jotain relevanssia, omintakeista tai koskettavaa suomen alueen asukkaille.

Kolmen virran maassa suomen alueen heimot ovat aina olleet kulttuurisen sulatusuunin – niin sanotun kulttuurisammon – taonnassa. Suomaa on hedelmällinen ja tarvitsee puolustajansa: tämän päivän Louhensa. Mutta tarvitsemme myös tulevan suunnan näyttäjiä, joilla on menneen ymmärrys. Tämän päivän haaste on pitää hengissä olemassa olevaa samalla, kun uusi integroituu.

Raakaa tradia ry:n hakemalla rahoituksella (Kiitos Antti ja Jenny Wihurin säätiö!) saan itse tänä vuonna työskennellä myös karhutanssien parissa. Otavan alla tanssin minulle lahjoitetussa karhantaljassa. Otso opasti minut pitkän tauon jälkeen Karhun kansan nettisivuille (https://karhunkansa.fi/), joka on rekisteröitynyt suomalaiseen muinaisuskoon pohjautuva uskonto. Löysin pitkän tauon jälkeen myös Sammen luolaan (https://sammenluola.home.blog) ja uskon, että näissä on löydetty yksi tapa vaikuttaa nykyisyyteen ja luoda tulevaa.

Samalla monet muut suomalaisten heimojen perinteet saavat siellä täällä nostetta. Karjalan kielestä ollaan kiinnostuneita, loitsuista puhuu muun muassa Vilma Jää Instagram-postauksissaan, Rauni-runokirja on myynyt paljon, saunottajilla on töitä, haitarivelho Antti oli UMK:ssa kovassa nosteessa, kansantanssin alkeiskurssit myyvät loppuun ja mä olen saanut laulaa kansanlauluja queer-baarissa... Samassa queer-baarissa palestiinalainen mies opetti mulle hienoja sormilla tehtäviä taputusrytmejä, jotka sopivat sairaan hyvin kansanlaulun säestykseksi. Me voidaan takoa tätä sampoa! Sitä, joka sisältää uutta ja vanhaa. Se, joka jauhaa kaiken täällä olevan ja virtojen mukana tulevan kauniiksi yltäkylläisyyden joeksi, joka täältä saa virrata kaikkialle ja takaisin. Alati virraten ja alati muuttuen.

Se, mikä nykyään on suomalaista, on tänne jostain tullut. Kiesuskin tuli ensin pikkuhiljaa ja sitten oletettavasti lopulta ristiretkien toimesta väkisin. Nykyinen kansanmusiikki ja -tanssi ovat aikoinaan olleet tuontitavaraa tai muunnelmia eliitin tanssista. Suomen vaakuna on versio ruotsalaisen aatelissuvun vaakunasta. Kansallispuvut ovat eurooppalaisen muoti-ilmiön seurausta. Nyt on kuitenkin erilainen aika ja maailma. Kaikessa on niin hirveä muutosvauhti.

Kotimainen kulttuuri tarvitsee rahoitusta ja ekosysteemiä, jossa toimia. Vuonna 2026 hallitus on tehnyt tästä todella vaikeaa. Koronan runtelema kulttuuriammattilaiskunta joutuu Petteri Orpon johtaman hallituksen kuritukseen. Kuitenkin NYT meitä tarvitaan. Vaikka suomalaisen kulttuurin rahoitus ja ekosysteemi on persujen ja Riikka Purran johdolla ajettu ennennäkemättömään ahdinkoon, niin yhä moni tekee työtä joka päivä rahoittaakseen taas työtään ja toimintaansa.

Outoa minusta on, että rasistiset, muukalaispelkoiset voimat kieltävät tänne saapuvien ihmisten mukanaan tuoman kulttuurin, leikkaavat rahoituksen täällä jo olevalta ja haluavat vain kapitalistisen virran tuomaa kamaa, josta tulotkin virtaavat ulos. He näkevät kulttuurin arvon vain myyntituotteiden kautta ja hyvän taiteen vain voittoa tahkoavana elokuvana Hollywoodista – Hollywoodista, jonne Suomessa koulutetut näyttelijät hakevat töihin. Mielestäni näiden voimien vaikutusta on vastustettava. On kudottava näistä langoista, joita täällä on, sellainen tilkkutäkki kuin täällä vaan voidaan.

Nyt on tietäjien ja noitien astuttava esiin ja käytävä työhön. Me ollaan väkeviä. On kansan noustava vaatimaan, että meillä on tulevaisuudessakin täällä asuvien ihmisten tekemää taidetta ja kulttuuritoimintaa.